suomenlapinkoirauros
                           FI & LT MVA Lappjedi Lapin Loimu "Osku"
                           s. 21.5.2003
                           FIN31353/03
                           i. FI MVA Viksalan Ardna
                           e. Staalon Elik-Siiri
                           lonkat: A/A
                           kyynärät: 0-0
                           polvet: 0-0
                           silmät: J1 (viim. 1/10), HC (10/09) -> paneeli 4/10
                           prcd-pra A
                           näy: FI & LT MVA, CACIB
                           LT +172p, laukauskokematon
                           jalostustarkastettu 1/07
                           kasv. Minna Eerola, Imatra
                           om. Minna Rummukainen, Ristiina
                 

Jo pikkutyttönä haaveilin omasta koirasta, kahden vuoden kinuamisen jälkeen oma koira oli lopulta totta. Osku oli sysäys koiramaailmaan, koira joka on opettanut uskomattoman määrän asioita vain olemalla oma itsensä. Alun tahkoamisen jälkeen sydän oli menetetty agilitylle ja tokolle, koiranäyttelyidenkin tullessa hyvin tutuiksi. Nuoren omapäisen uroksen kanssa tekeminen ei ollut koirista kokemattomana aina helppoa, mutta aina niistä pohjamudistakin noustiin. Osku on aina ollut vilkas ja tulinen. Se on hyvin aktiivinen ja innokas tekemään asioita. Yksi Oskun parhaista puolista on ehdottomasti innokkuus, joka pursuaa koiran joka kolkasta kun se häntä heiluen pääsee suorittamaan annettua tehtävää. Oskun iloisuus on niin vilpitöntä, silloin kuin mennään niin ei meinata. Nykyään Osku on hyvin helppo herrakoira. Se syttyy edelleen yhdessä tekemiselle, se rakastaa agilityesteitä ja tokokentällä se pätevänä kenottaa milloin mitäkin liikettä esitellen - olenpa taitava! Osku tekee kaiken suurella sydämellä ja sille on tärkeää, että oma lauma on koossa. Oskusta ei tullut tokokenttien valtiasta eikä agilityratojen mestaria, mutta minulle se on täydellinen. Vain yksi voi olla ensimmäinen, vain yksi voi olla rakkain - minulle se on Osku. Koira, joka todella on ainutlaatuinen ja koira, jollaista en enää ikinä tule saamaan. Osku on Elämäni Koira. Se kasvatti minut aikuiseksi ja oli läsnä kaikissa elämäni suurissa tapahtumissa sekä läsnäolollaan lohduttamassa silloin kun elo on ollut raskasta. Se opetti minut nauttimaan pienistä asioista. Ehkä sen tehtävä on nyt täytetty, kun se ensin kasvatti minut aikuiseksi naiseksi ja sain kotiini sen oman pojan. Se kasvatti lapsesta aikuisen, voiko koira suurempaa työtä tehdä? Oskusta luopuminen tulee tulevaisuudessa tekemään kipeää, niin kipeää. Sitä ennen nautitaan kuitenkin ajasta mitä on jäljellä, siitä tuskin tulee puuttumaan toimintaa!