Kirjoittelin illalla pitkän pätkän poikien hommailuista, mutta tekstin kadotessa bittiavaruuteen päätin jättää homman sikseen ja yrittää myöhemmin uudelleen. Eilen siis pidettiin tokoilusessiot kotipihalla ja uutena juttuna meillä oli äitini kustantamat ruutumerkit. Kasasin siis ne pihalle ruutumuodostelmaan ja pohdin, että mitenhän se koira sinne keskellä kannattaisi laittaa.. Onni ei päässyt omiin agilitytreeneihinsä kartturin reisilihasongelman vuoksi - kuinka kipeät ne voivatkaan olla pikkutestin jälkiseurauksena??!

Ensin vuoroon pääsi Onni, ihan vain tarkoituksenaan saada Oskun vire nousemaan ja hommat tuntumaan mielekkäämmiltä. Vein Onnin kanssa yhdessä lauantaimakkaraa ruutuun ja pyysin metrin-puolentoista päähän perusasentoon. Kun otti kontaktia, sanoin vapaa ja kun koira oli ruudussa ja löytänyt makkaran, annoin käskyn "Ruutuun!". Mukavasti toimi, ekalla kerralla Onnin piti käydä nuuskimassa jokainen merkki erikseen mutta sen jälkeen ei mitään ongelmia. Onni teki mukavasti ja erityisesti perusasennot olivat ripeitä ja suoria - jee! Seuraamishommat jätettiin tällä kertaa muille, mutta niihinkin keskitytään toki myöhemmin. Luoksetulot reippaita ja perusasentokin alkaa löytyä loppuun ilman käsimerkkiä - hienoa!

Onnin jälkeen pääsi ai-miten-niin-Onni-pääsi-ensin-Osku omiin hommiinsa ja vitsit sillä oli taas mukavasti intoa päällä :-D Koira olisi tahtonut rellestää ympäri pihamaata, mutta sepäs pääsikin tutustumaan ruutuhommiin myöskin. Sama reaktio kuin Onnilla - haisteli ensin jokaisen merkin, jonka jälkeen löysi makkaraa keskeltä. Hirveästi kehuja ja seuraavilla kerroilla ei merkeistä ongelmaa - näitä pitänee siis vaihdella ahkerasti, etteivät tuota jatkossa suurempaa ihmetystä. Mukavasti Oskukin irtosi ja kun hoksasi, että makkarahan se siellä odottaa - ei ongelmia ollut. Tämän jälkeen noutoa, eli viskasin kapulan ruudun edestä eteenpäin ja pari toistoa olikin tosi mukavasti. Se pitäminen on edelleen vähän hakusessa, mutta kiva huomata että jotain edistystä on tapahtunut. Noutamattomuudesta ärähtäminen ei enää muistunut ilmeisestikään Oskun mieleen, joten hommat sujuivat kunnes - Osku päätti järjestää itselleen hupia ja kun annoin sille "Hae" käskyn, se ryntäsikin ruutumerkille, nappasi sen tyylipuhtaasti suuhunsa ja toi mulle. Häntä heilui niin vimmatusti, kun "Olin niin taitava!!"-ilme naamallaan se merkin mulle toimitti. Heeh...

Oikein mukavat pikkuhommailut! :-)