Koko viikko on taas kulunut yhdessä hujauksessa, huomenna on jo perjantai ja pääsee viettämään jännittävää viikonloppua! Lauantaina ohjelmassa on Nekun ensidebyytti juniorluokassa Alavudella sekä Jämsänkosken Firepower vahvistukset Miina (Domina) ja Tepi (Deacon) menevät ensimmäiseen silmätarkastukseensa. Isi omistajineen on täällä puhelin kuumana odottamassa tuloksia!!
Sunnuntaina onkin vuorossa jalostuspäivien näyttely Kuopiossa, jossa esiintyvät Miskajasmin lapsista Helka, Kassu ja Onni sekä äiti Riina. Kiva nähdä kaikkia pitkästä aikaa!

Tällä viikolla tokoilu on luistinratamaisen pihamaan vuoksi ollut hyvin vähäistä, mutta jotain mainitsemisen arvoista ollaan sentään tehty. Ennen ruokaa pojat ovat saaneet hioa perusasentoa ja varsinkin Osku on löytänyt hienosti oikean paikan. Tänään Onni pääsi ihan itsekseen tekemään juttuja ja virtaa riitti. Ensin painettiin isoimmat höyryt pellon puolella hepuloiden ja kun tästä päästiin, niin koira perusasentoon. Huomaan Onnissa sen, että kun olen sitä makuutellut ja muutenkin maahanmenoa vahvistellut, se alkaa hirveän helposti "varmistelemaan" ja kun pyydän sen istumaan ja kävelen pois, on kääntyessäni vastassa makaileva koira. Tähän tällä kertaa vahvistuksia, käskysana - istu - palkka - muutama askel pois ja takaisin koiran luo - palkka taas - vapaa. Kun hoksasi, ei ongelmia. Tahdon Onnin seuraamisesta mahdollisimman tiiviin ja kontaktivarman ja huomaan, että olen jälleen edennyt keskeneräisen koiran kanssa liian nopeasti ja Onni seurailee aavistuksen epävarmana. Se on suhteellisen herkkä koira ja tuntuu, että heti kun tulee hetki jolloin se ei tiedä mitä tehdä, se alkaa jäädä taaemmaksi. Meidän seuraamien non tällä hetkellä tasoa muutama askel, mitähän kannattaisi tässä tilanteessa tehdä jotten pilaisi liikettä kokonaan hötkyilyllä? Palaanko siis askeleen taaksepäin? Miten sen teen? Tätä pitää pohdiskella. Muutamat parin seuraamisaskeleen jälkeiset maahanmenot ja Onnihan osaa! Enää pieni käsimerkki ja Onni menee hienosti maahan. :-) Pari luoksetuloa ja riehuntaa nahkarukkasen kanssa, kivaa oli ja lopuksi ruokakupille. Osku kävi meidän tokoilun aikana iskän kanssa 8km lenkillä, hienosti oli herra tassutellut iskän vasemmalla puolella ja häntä heilui niin että ei ole epäselvää, kuka jaksaa lähteä uudemmankin kerran..