Ja taas on viikko kulunut edellisistä päivityksistä - onnetonta! Poikien elämä ei kuitenkaan ole ihan näin tylsää ja harmaata ollut, joka päivä on jotain erilaista yritetty väkertää.

Onni-apinalla on uhmaikä. Se on edelleen oma pieni ja kiltti itsensä, mutta joissain asioissa näkee, kuinka enää ei viitsitäkään tehdä niinkuin ennen on tehty ja vaikka mamma kieltää, on silti parempi juosta tarkistamaan, josko kotipihan ohi lenkkeileekin joku ihan luvatta! Näiden lähdetään puuttumaan heti, varsinkin luoksetuloa ja korvien säilyttämistä tilanteessa kuin tilanteessa treenataan ahkerasti.

Pikkuhiljaa Onnin kanssa on tutustuttu tarkemmin myös tokoilun saloihin. Seuraamisessa ollaan edetty jo hienosti, Onni hakee oikealle paikalle ja kontakti pysyy jo vähän pidempiäkin matkoja. Huippua! Luoksetulon se osaa liikkeenä hienosti, vauhtia saisi tosin olla kovasti paljon enemmän lisää, herra kun ennakoi sivulle tuloa hidastamalla jo alkukiihdytyksen jälkeen. Paikkamakuut ovat ajaltaan luokkaan n. 30s, matkaa vaihdellen. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen on alussa vasta, maahanmenon se hoksaa mutta tarvitsee paljon vartaloapua, seisomiseen ei olla vielä sen koommin puututtu.

Oskun kanssa ollaan lähinnä lenkkeilty ja tehty pieniä seuraamispätkiä. Ruokakupin kanssa kaukokäskyt luonnistuvat hienosti jo pidemmästäkin välimatkasta. Ruutumerkit rakentelin viikonloppuna, harmi vaan ettei Os oikein hahmottanut maassa napottavia merkkejä vaan juoksi räjähtävällä voimalla koko ruudun ohi.. Avoimen luoksetulo pysähdyksineen on myös ollut treenailun alla, koiraan saa ihan erilailla intoa kun voidaan tehdä uusia juttuja.

Katsotaan, joska meistä jo jomman kumman herran kanssa olisi alkuvuodesta kokeisiin. Onnilla tulee kisaikä (10kk) täyteen 8.1., saa nähdä kuinka treenailut tuottavat tulosta :-)