Tänään keskityttiinkin hieman alakuloisessa vireessä (miksi?) pyöriskelevän Onkkasen kanssa pelkkään noutoon. Se kehittyy koko ajan, ei paineistu kapulasta enää niin pahasti ja jopa varastaa intoillessaan sille, mutta pitoa pitää kasvatella. Palkaksi yritän itse opetella leikkimään sen kanssa lelulla - se kuumuu siitä, on selvästi innoissaan ja ihan eri meiningillä, kun perus nakki-lihapulla-hommissa. Tätä siis lisää! 

Illalla päästiin pitkästä aikaa rottis-Helmin kanssa painimaan ja pitihän Onnin tietysti ohikulkumatkalla ollut äiti pienen tytön ja lastenvaunujen kanssa käydä tervehtimässä. Häntä vaan viuhui, jonka jälkeen se palasi reippaasti takaisin. 8)

Kotiin palatessa pihalla istui rusakko. Viuh vaan ja lapinkoiralapsi singahti pupujahtiin - Onni ajoi sen naapurin peltojen rajalle ja palasi heti takaisin, kun pupujussi hävisi näkyvistä. Pieni vikinä vaan kuului, kun Onni ajoi kohdetta niin paljon kuin lapinkoiran jaloista lähti. Kovin saalisviettinenhän tuo on, mutta näköjään hajut ei kiinnostaneet juurikaan.