Tänään tehtiin flunssapäivän kuluksi Onnin kanssa sisähommia - tutustuttiin noutokapulaan ihan sängyllä maaten (koskettaa - naksu - nami) jonka Onni tuntui hokaavan. Onnistuneeseen toistoon jätettiin homma, jospa myöhemmin tekisi vielä toisen samanmoisen sarjan.

Kaukoja yhden istumaan nousun ja maahanmenon verran, koira pysyy paikallaan joten ensimmäinen tavoite on saavutettu. Jospa tämäkin, pikkuhiljaa.

Perusasento- ja paikkatreeniä ihan vaan paikallaan seisten ja eri suuntiin kääntyen. Peppu pysyy jo kummasti mukana - jee! Taidanpa kuitenkin kaikesta huolimatta opettaa sen täyskäännöksen vasemmalle, koska a) se on itselleni luonnollisempaa b) Onnille jostain syystä helpompaa. Tästä saatan saada piiskaa tulevaisuudessa, mutta mitäs pienestä... Myös oikealle käännös jo huomattavasti parempi, kuin pitkiin aikoihin.

Täältäkö se tokomotivaatio taas alkaa löytyä?! :-D

Helmikuussa ja toukokuussa ollaan onnellisessa asemassa, kun päästään Riikka Pullaisen koulutukseen meidän kotihallille Mikkeliin. Toivottavasti saadaan hyvällä porukalla mahdollisimman paljon irti, odotan kyllä innolla!

Viikonloppuna availlaan tämän vuoden näyttelykausi ensimmäistä kertaa Kajaanin Tamminäyttelyssä, jonne on ilmoitettuna reilut 50 suomenlapinkoiraa. Menestystä ei ole tiedossa (yllättäen :-D) turkkitilanteestakin johtuen, mutta kunhan lähdetään tuttuja tapaamaan ja yhdessä kivaa pitämään. Jännä nähdä, miten Onniin on vaikuttanut neljän kuukauden totaalinen näytelmätauko - toivottavasti piristävästi, syyskuussa Onni alkoi olla jo melkoisen kypsä tylsään kehän kiertämiseen.