Tänään tokoiltiin, niinkuin useampana tiistaina aiemminkin. Ohjattua koulutusta meillä ei nykyään ole, mutta itsenäisesti ollaan tehty ja kasailtu pieniä porukoita häiriötreenejä varten.

Tänään kentällä pyörähtivät meidän lisäksi Virpi&Jazzi, joiden noudon häiriönä tehtailtiin Onnin kanssa luoksetuloja. Homma oli vähän epävarmaa, kun samalla kentällä agiliideltiin ja viereisellä kentällä oli tokoilemassa kavereita. Hienosta Onni kuitenkin hommiin keskittyi ja sai kehuja vauhdista, hieno mies! 

Seuraaminen oli oikein nättiä ja paikka on hyvä, kunhan Onni malttaa keskittyä. Viime aikoina on vähän liian usein käynyt herpaantumisia, kun on vaan liiiiian kivaa ja ihania kavereita ympärillä.

Kaukojen vaihdoissa alkaa olla järkeäkin jo, välimatkaa pitää vaan vielä kasvattaa ja toistoja toistoja.

Omien puuhailujen jälkeen lähdettiin Pietu-herran ulkoilutusseuraksi ja sekös Onnista olikin mukavaa - sai rallitella huoletta vapaana, en itse oikein hallitse lastenvaunuja ja koirien hihnoja, vaikka pojat hienosti käyttyvätkin. Erityisen iloinen olen, kun pojat ovat niin nätisti pikkumiehen seurassa - eipä olla liian montaa lasta niiden elämässä treffailtu. :----) 

Oskari on puuhannut myöskin tokoa. Sen luoksetulossa on vauhtia ja siihen pysäytyksen lisääminen on lähes mahdotonta. Kaukot on edelleen oikein kivat ja ne sujuvat myös voittajan tyyliin - koemaisella välimatkalla en ole seisomista koskaan tosin tehnyt. 

Näyttelyrintamalla (Jonnalle :-)) on seuraavat lähikuukaudet luultavasti melkoisen hiljaista - Onni on pudottanut nyt koko tukkansa huolella, Osku seuraa ahkeasti perässä. Marras-joulukuulle katselin muutamaa ryhmistä ja ehkäpä toinen pojista voisi käydä edustamassa meidän porukkaa messarissa. Saa nähdä!