keskiviikko, 13. helmikuu 2008
Ruoskaa omistajalle!
Vein Oskun omaan tarhaansa ja jätin Onnin pihalle vapaaksi. Ennen Onni on aina singonnut suoraan mun luokse, oon palkkaillut ja kehunut sitä tottakai ja muutenkaan se ei ole ikinä ennen ollut ongelma. Tänään nähtiinkin, kun Onni livahti kauemmas tarkkailemaan tilannetta eikä tullut, vaikka olisin kuinka sitä kutsunut. Menin piiloon pari kertaa niin, ettei Onni nähnyt ja kutsuin sinne, tuli häntä kovasti heiluen, korvat luimussa vähän alistuneen näköisenä mutta kuitenkin helpottuneen oloisena. Huippupalkat, silittelyt ja vapautus. Edelleen sama pakoilu näkyi, joten pyysin sen sisälle, hain oikein supernamit käyttöön ja menin istumaan ulkorappusille päättäen, että ennen en lopeta, kun se on tullut kerran mun luokse. Se meni johonkin 10-15m päähän kuikuilemaan, kutsuin ja hetken päästä se kierti mun lähelle sivukautta ja pienen maanittelun jälkeen mun luoksekin, josta palkka. Miettiessä, että mitä ihmettä mun luoksetulovarmalle ja ennenkaikkea iloiselle koirapojalle on käynyt, on ajatuksissa ollut lähinnä oma käytös - olen vaatinut liikaa, olen ärtsyillyt ja ollut ilottomampi ja ilmeisesti Onni osoittaa tuolla tulemattomuudellaan ettei luota. Selvisi näillä näkymin syy myös yleisesti tokoilun inhottavuuteen, siinä kun pitää olla pahaa mammaa niin lähellä... Huomenna on onneksi ensimmäiset aamutunnit vapaata koulusta penkkareiden takia, joten lähden Onnin ja namien kanssa metsään palauttamaan sen luottamusta minuun. Paska olo, miksei virheitä koirien kanssa voi yksinkertaisesti tehdä vaan yhden koiran kanssa? Itku!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.