Tänään käytiin Onnin kanssa pentunäyttelyssä Lahdessa. Suomenlapinkoiria oli ilmoitettu mukavat 10kpl, joista 4 oli uroksia. Myös Helka-sisko oli saapunut paikalle.
Onni esiintyi hienosti(!) ja saikin ihan mukavan arvostelun:

"Hyvän kokoinen uros, jolle toivoisin enemmän luustoa. Hyvä korvakarvoitus ja pään mittasuhteet. Tiivis runko. Hyvä karvapeite. Etuosan tulee kehittyä. Hyvä takaliike. Hyvä luonne."

Isommista uroksista kukaan ei saanut KP:ta näiden luonteiden vuoksi, tuomarin (Tanya Ahlman-Stokmari) mielestä pennut olivat vaisuja ja jopa arkoja, mainitsi tosin, että Onni oli ainut joka antoi käsitellä. Jännä homma - minkäs sille voi, että pentu osaa esiintyä nätisti ilman kummempaa riehuntaa? :-)

Mukava fiilis jäi ja oli kiva nähdä Sannaa ja Helkaa pitkästä aikaa. Koirien näyttelyvuosi päättyi tähän, käyn itse vielä turisteilemassa messarissa joulukuun alkupuolella mutta tämän jälkeen seuraavan kerran pojat menevät kehään mahdollsesti vasta tammikuun lopussa.

**************************************************************************************************
Eilen tehtiin Onnin kanssa tokoa pihamaalla. Heittelin sille vinkupatukkaa ja se juoksi sen kanssa innoissaan ympäri pihaa. Aluksi ei maltettu keskeyttää hommia mamman huudellessa, mutta kun vähän keskusteltiin alkoi homma sujua. Seisottelin ja pyysin pariin kertaan perusasentoon, oikein nättiä muttei vauhdista tietoakaan. Onni on sellainen tasaisen varma suorittaja - se on innokas ja näin, mutta se vauhti mistä Oskussa pidän kovasti, puuttuu Onnista kokonaan 8) Hassu pentu!
Järven riemuvoitto oli parhain, kun yhtäkkiä seuraamispaikasta palkatessani laskin koiran puoleisen käteni alas ja koira napitti minua edelleen silmiin! Muutama askel ja kun kontakti pysyi, olin järjettömän tyytyväinen. Pikku-Onni on sittenkin ymmärtänyt jotain yrityksestäni opettaa se seuramaan!
Lauantai jäi tokoilujen puolesta väliin, mutta sunnuntaina on tarkoitus lähteä johonkin kentälle molempien poikien kanssa - katsotaan miten sitten sujuu!