Reilun tunnin puhelun Jonnan kanssa jälkeen alkoi mielessäni kyteä ajatus jostain täysin järjettömästä. Jatkuisiko meidän harrastusura sittenkin - treenattaisiinko me sittenkin? Vakavasti? Järjetöntä, mutta kuten arvata saattaa - pitäähän sitä kaikkea kokeilla..

Päätin tehdä oikean harjoituspäiväkirjan, johon kirjoitan kaikista pienistäkin treenituokioista ja niiden sujumisesta. Aion myös houkutella kaverin ja hänen uroskoiransa meidän treenailuihin häiriöksi, sellaista jos mitä me tarvitaan.

Alkuun vähän kertailua meidän aikaisemmista kokemuksista:

Näyttelyt kuuluvat meidän elämään, mutta ne eivät ole tärkeintä - todellakaan. Osku saa käydä muutaman kerran vuodessa pyörähtämässä kehässä, sijoituksella tai tuloksella ei sen kummemmin ole väliä. Osku tuli valioksi keväällä -06, joten sen kummemmat tavoitteet varsinkin Suomen kamaralla ovat jäissä. Ehkä joku pyörähdys ulkomaille ensi vuonna, saa nähdä onko rahaa.

Tokosta haaveilin meidän päälajia, mutta ohjaajan kokemukset ja taidot eivät meinanneet alkuun riittää millään. Osku on kovasti häiriöherkkä koira ja kun en osannut sitä alun alkaen oikein kouluttaa, oli alkumme tosi haasteellista. Pikkuhiljaa meno on kuitenkin lähtenyt oikeaan suuntaan ja meidän yhteistyö on parantunut huomattavasti. Keväällä 2007 kävimme ensimmäisessä virallisessa tokokokeessamme, joka järjestettiin Seinäjoella Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttelyn yhteydessä.

Kokeessa oli paljon hyviä asioita: Osku ei rähjännyt, se oli kuulolla, se ei välittänyt ohi juoksevista ravihevosista, se tuli luokse, teki liikkeet parhaaksi näkemällään tavalla ja ennen kaikkea – se pysyi kentällä mun kanssa. Huonoa taas oli: olematon vire, ohjaajan järkyttävä jännittäminen sekä myönnettäköön, että isoin meidän ongelmista oli ehdottomasti harjoituksien vähyys.

Kokeen jälkeen ollaan keskitytty lähinnä kivaan yhdessä tekemiseen ja palkkaukseen. Aiemmin palkkasin lähinnä nameilla, jotka tuntuvat olevan vähän "kulunut" juttu ja vire laskee sen mukaan nopeasti. Nyt opetellaan kovasti leikkimään ja yritetään saada uusia ulottuvuuksia normaaleihin tylsiin liikkeisiin.

Ensi vuoden tavoitteiksi olen asettanut itselleni alokasluokan kokeen ja/tai BH-kokeen, mutta kaikki riippuu kaikesta ja aletaan edetä hitaasti, mutta varmasti.

Agilitystä innostuin itse ehkä jopa enemmän kuin koira ja keväällä tuntui, että koiralla ei kerta kaikkiaan ole kivaa radalla. Palattiin kuitenkin askel taaksepäin ja tehtiin paljon lyhyitä ja vauhdikkaita treenejä – työ tuotti tulosta ja kun lumi suli kentältä, oli mun koirassa aivan erilaista virtaa ja vauhtia – mieletöntä! Kesällä alkoi itseä himottaa ajatus virallisesta startista. Agirotuun Vaasan Vöyrille lähdettiin tavoitteena selvitä hengissä joten näin ollen tavoitteet siltä osin täyttyivät.. Kovin pettynyt olin kuitenkin pääosin, tosin koira teki sen 5 esteen pätkän mukavasti minkä lopulta tein sydän kurkussa. Joku aivokääpiö ilmoitti muutenkin epävarman koiran parin-kolmen sadan koiran agirotuun täysin vieraalle kentälle ja paikkakunnalle, kun kisadebyytin olisi voinut tehdä vaikkapa omissa kisoissa kotihallilla tms. Agilityn jätin omankin motivaation puuttuessa talveksi tauolle, käyn mahdollisesti kahdestaan Oskarin kanssa hallilla tekemässä jotain pieniä juttuja. Pääosin kuitenkin ladataan akkuja ensi vuoteen. Katsotaan, mikä meininki keväällä jatkuu.

Pitkä ja vaikea taival on takana, vielä vaikeampi edessä mutta silti se joku potkii vain eteenpäin. Katsotaan, mihin rahkeet tällä kertaa riittävät!

**********************************************************************************************

Poikien tavoitteita vuodelle 2008:

Osku
- hyväksytty BH-koe
- TOKOn alokasluokan tulos
- muutama koiranäyttely
- silmätarkki syksyllä

Onni
- hyväksytty BH-koe
- TOKOn alokasluokan tulos, mahdollisesti TK1
- agilityesteisiin tutustuminen
- terveystutkimukset (silmät, lonkat, kyynärät, polvet, selkä(?)
- koiranäyttelyitä