Pari viikkoa sitten sähköpostiini kolahti suureksi yllätyksekseni maili: omistamani koira on valittu paikallisen koirakerhon vuoden toko-koiraksi 2008! Oskulla ei vuonna -08 ollut yhtäkään koekäyntiä, joten palkinto on osoitettu Onnille.

Tämä viikko on taas vietetty hiljaiseloa. Huomenna suunnataan pitkästä aikaa näytelmöimään, tällä kertaa Tuusniemelle - herätys on joskus aamuyön tunteina, kyllä ihmisen täytyy olla hullu. Paikalle on taas ilmoitettuna hurja määrä lappalaisia, joten luultavasti paikalla on myös paljon tuttuja.

Tällä viikolla netistä löytyi myös surullinen uutinen - Onnin hienonhieno Miiko-pappa virallisemmin Fidelis Miiko menehtyi keskiviikkona vähän vajaan 10-vuoden iässä. Ilman Miiko-herraa ei olisi Onnin emää Riinaa tai sen sisaruksia ja näin ei Onniakaan. Surullista, kuinka koirat vanhenevat nopsaan - niistäkin on vain joskus osattava luopua.

"Joskus suurinta rakkautta on osata luovuttaa, niin paljon kuin se koskeekin."
Kaunista taivasmatkaa Miiko-mies ja lämmin osanottoni Susannalle ja perheelle.