Onni esitti viikonlopun aikana ensimmäistä kertaa elämässään kuulemattomuutta, jota esiintyi varsinkin lenkkien lopuissa kun pyysin koiria luo ja otin ne hihnaan. Eilen kakara lähti vaan kävelemään vastakkaiseen suuntaan, josta komensin ja pyysin sen luo. Tuli, muttei kiinniottoetäisyydelle ja lähti 10-15m päähän istumaan tuijottaen meitä. Lähdettiin kävelemään ja juoksi ohi, pyysin Oskun istumaan ja odottamaan ja menin Onnin luo. Se istui hieman edempänä korvat luimussa anteeksi pyydellen. Käveltiin turvallisesti tien yli ja päästin sen uudestaan irti. Sieltä tuli nätisti joka kutsusta ja muutenkin pysyi nätisti lähellä. Tätä aletaan nyt tosissaan vahvistamaan, sillä näköjään se alkaa testailla rajojaan pikkuhiljaa.. Eilen ei päästykään treenailemaan Annin kanssa, joten kotihommat jäivät vähäisiksi. Oskun kanssa niitä hemmetin käännöksiä ja muutama suora seuraamispätkä lenkkeilyn ohessa. Sen intoa on niin ihana katsoa, kun vauhtia on ja häntä vaan heiluu. :-) Onninen pitää nyt seuraamisesta taukoa ainakin tämän viikon ja 8.-10.2. lähdetäänkin sitten tehokurssille Minnan luo.