Nyt, kun itsellä on himppusen verran enemmän aikaa (koeviikko, johon onneksi ehdin valmistautua jo vähän aiemmin) lähdettiin iltalenkille kirkonkylälle, toiveena tavata ihmisiä/koiria ja muita meille vähän harvinaisempia vastaantulijoita. Mika lähti apukäsiksi, joten saatiin molemmat koirat kätevästi mukaan. Ensin suunnattiin koulun kentälle tokoilemaan, tarkoituksena herätellä Oskua hajujen ihmeellisestä maailmasta. Ensin vuoroon Onni, jonka kanssa muutama pätkä yhden askeleen seuraamisia ja käännöksiä eri suuntiin (oikealle on itselle vaikeampi) - kunhan itse osaan, niin koirakin osaa. Maahanmeno ja istumaan nousu sivulla, molemmat ekasta käskystä, jee! Lyhyt paikkamakuu välimatkana n. 8m ja aikaa 30s. Nätisti se tekee ja makaa, rauhallinen eikä pääkään pyöri kummemmin. Tämän jälkeen Osku. Se taas täysin täpinöissään, häntä viuhui ja virtaa oli kuin pienessä kylässä. Kuitenkin kontakti löytyi yllättävänkin helposti, josta palkaksi lihapullaa ja kehuja. Koira sivulle ensimmäisellä käskyllä ja muutama pätkä seuraamista eteenpäin ja täyskäännöksillä kääntyillen. Os oli nätisti mukana, kehuin kovasti joka tuntui innostavan vielä lisää. Osku maahan ja välimatkaa n. 5m, ajaksi n. 30s. Alkuun otti hajuja jostain kauempaa, mutta nenä rauhoittui äkkiä ja nätisti se lopulta makasi. Lopuksi päästin sen vielä irti ja tehtiin pari luoksetuloa, jotka molemmat erinomaisen reippaita. Hyvä pojat!
Lenkillä kierreltiin ristiinalaisia pyöräteitä, tavattiin pyöräileviä/käveleviä ihmisiä, eikä pojilla ollut ongelmia. Tästä on hyvä jatkaa.

Ohessa vielä kuvat Onnista sunnuntaisesta erkkarista, kuvat Marja Koskio.








edit: Aiemmin unohdin mainita, kuinka eilen sattui Onnin noudon suhteen hassu kömmähdys parempaan! Se on siis ollut kapulasta kiinnostunut oikeastaan ainoastaan silloin, kun se on liikkunut (saalisvietti). Annin kanssa pähkäiltiin alkuviikosta, että kunhan vaan saan sen leikin kautta ottamaan kapulan suuhun, hirveästi kehuja ja palkka, mutta mun ei pitäisi antaa sen ikinä pudottaa maahan, vaan mieluiten käteen ja silloinkin antamalla. Eilen kuitenkin kävi sisällä hassu juttu, kun se Onnis leikki sisällä vaaleanpunaisen vinkuvan kapulaa etäisesti muistuttavan lelun kanssa - lelussa siis ns. suuhun menevä osa ja pyöreät päät. Onni vingutteli sitä itsekseen ja pyysin ihan muuten vaan sitä tulemaan mun luo. Se pitikin yllättävän tukevasti lelua suusta ja otin sen "kiitos" sanalla ja hirveillä kehuilla pois. Pyysin Onnin istumaan mun eteen ja laitoin lelun sen suuhun ja se pysyi!!! Toistin saman onnenhuumassani vielä pari kertaa, mutta kehuin ihan hirveästi ja Onni pääsi leikkimään lelulla lopuksi oikein kunnolla. Tästä on siis pakko alkaa jalostamaan jotain, ehkäpä tarpeeksi pienellä ja kevyellä kapulalla saattaisi muutamien toistojen jälkeen onnistua sama??