Tänään hurauteltiin Tiinan ja koirien kanssa treenaamaan Laajalammen kaukalolle, kun PK-kenttä oli yllätykseksi varattuna. Mukana tällä kertaa menossa oli Jaava, Myrtti ja mun pojat. Ensin Jaava omalla vuorollaan sisälle, palkkailin Tiinan avustajana ruudun sisällä ja alkaahan se löytyä - hienoa! Jaavan jälkeen Oskuposku, jonka kuuloelinten paikasta en ollut yhtään varma ennen hommailua... Mutta Oskupa yllätti, korvat oli mukana niin hienosti että ja intoakin löytyi tällä kertaa ihan Oskun näköisesti - loistavaa! Oskarin kanssa ihan normiseuraamista muutaman askeleen jälkeen palkattuina, muutama jäävä - ne väliaskeleet olisi saatava sieltä vaan pois ja luoksetuloja. Luoksetulot olivat tänään oikein ripeitä, myös pysähdystä kokeiltiin ja onnistuihan se ihan kohtalaisesti. Tiinalle esiteltiin keskeneräistä noutoa ja todettiin, että pitotreeniä vaan kovasti. Myös ruutua päästiin kokeilemaan, vein namin ruokakupille ja eikös vaan se juossut suoraan sisälle ja syömään. Jee! Tätä pitää alkaa kehittää kotosalla useamminkin, vaikkei meillä niin kovin kiirettä liikkeen suhteen olekaan ;-) Paikkamakuun Osku teki Myrtin häiritsemänä ja hienosti pysyi, ei vaihtanut kylkeä kertaakaan ja muutenkin seurasi tarkkaan minun tekemisiäni, kiva!

Oskun jälkeen Myrtti ja Onni. Ensin kummankin kanssa yksitellen. Onni teki muutaman askeleen seuraamista - oikea paikka ja kontakti pysyy, mutta alkaa nopsasti edistää ja sen jälkeen paikka elää. Nyt vaan pikkuisen treeneissä taaksepäin niin, että ohjaan kädellä enemmän ja pidempään jotta Onnille jäisi takaraivoon mitä pitikään tehdä. Jäävistä maahanmenoon Onnis tarvitsee enemmän käsiapua, joten sitä siihen ja alkaa sujua. Seisomiseen myöskin apua, vielä on kovin epävarma. Luoksetulot Onninkin kanssa ihan ok, perusasento voisi olla suorempi. Loppuun Onnikin teki paikkamakuun, tällä kertaa Jaavan vieressä 3 metrin välimatkalla, aikaa n. 1,5min. Alkuun tuntui vähän ihmetyttävän, mutta nätisti pysyi ja makasi ihan rauhassa rentona. Tiina kävi ennen minua vapauttamassa Jaavan ja Onni malttoi odotella rauhassa omaa mammaa :-) Tiina teki Onnikselle myös luoksepäästävyydet niin, että Onni oli vapaana ja istui ihan rauhassa mun vierellä. Nätisti sekin sujui ja Onni suhtautui kopelointiin reippaasti - jes! Myös ruutuun Onni kävi pari kertaa kirmaamassa ihan iloisena, tokihan ruokakupille kannattaa vähän juostakin.. Hetkeksi Onni tauolle ja me ideoimaan, miten sitä alkaisi Onnille noutoa opettamaan. Äkkiä palaset loksahteli kohdalleen ja ajatus opetustavasta ilmoille: vahvistetaan ensin katsetta kapulaan, sitten koskemista jne niin, että jossain vaiheessa pitäisi päästä palkkaamaan nostoistakin. Tätä lähdetään kokeilemaan!

Molempien poikien tekemiseen olen tosi tyytyväinen, näitä vaan lisää niin hyvä tulee :-)