Pakko kirjoittaa nyt, kun ei muuten muista. Eilen oltiin siis Onnin ekoissa virallisissa agitreeneissä alkeiskurssin ensimmäisellä kerralla. Paikalle oli saapunut 13 innokasta koirakkoa, koirarotukirjon ollessa valtava - oli ainakin shelttiä ja ainakin kolmea erilaista spanielia, bordercollieta, kolmea eri kokoista villakoiraa ja yksi hölmö parkki lappalainenkin oli eksynyt paikalle. Onni käyttäytyi koko treenien ajan ihan nätisti. Alkuun se olisi tahtonut mennä tervehtimään muita, mutta kun pari kertaa kielsin, oli homma ok ja rauhoituttiin katseluetäisyydelle.

Treenien ekalla kerralla käsiteltiin hyppy ja putki. Halli oli jaettua kahtia niin, että toisella puolella Marja käsitteli koirakko kerrallaan hypyn ja toisella puolella Jonna putken. Onni oli kummallakin esteellä porukan loppupäässä, mutta ehtipä rauhassa rauhoittua ja minä katsella muiden meininkiä. Porukka on mukavaa ja koiratkin vaikuttivat oikein reippailta kavereilta. Muutama tuttukin kasvo joukosta löytyi, kiva!

Hypyllä esitin vähemmän hienon teorian lihapullasta, joka mielestäni olisi varmempi keino Onnille estettä opettaessa. Marja oli kuitenkin sitä mieltä, että hypyn on oltava ennenkaikkea vauhdikas este, joten eikun Marjan loistavalle leluvarastolle ja sieltä lampaan karva riepuksi. Onni innostui hommasta heti ja kun sen muutaman kerran kutsuin hypyn takaa lelulle, ei paremmin olisi voinut tehdä. Alkuun hommia tehdään hihnassa, kun opiskelemme yksittäisiä esteitä ja koiran kanssa on tärkeää, ettei esim. kontakteilla päästä ekoilla kerroilla putoilemaan tai muuta. Marjan mielestä Onnin kanssa myös kannattaisi leikkiä "alempana", riehuttaa siis maata myöten ja niin, että koira saa lelun välillä itselleen. Onni pisti repimisen innolla lelun neljään-viiteen osaan ja siitä ei tainnut kamalasti jäädä jäljelle - heh.. Tätä pitänee harjoitella, miten sitä voikin olla ongelmia jo tässäkin 8D Hyppy joka tapauksessa hyvä, Onnilla estesanana hyppy (niinkuin Oskullakin) ja lelun ollessa palkkana vauhtiakin löytyi yllättävänkin paljon. Treenihetken jälkeen koira autoon ja Onni ottikin rennosti käymällä nukkumaan. Hetken päästä vuoroon uudestaan ja vuorossa putki, joka onkin Onnilla ennestään tuttu este. Putkellekin otettiin mukaan lammasriepu ja taas löytyi Onnista ihan erilailla vauhtia kuin oikeastaan ennen koskaan. Mä oon kai itse rauhoittanut sitä vain lisää nameilla ja olin ihan hämmentynyt, kun koira kiskoi kuin hullu putken suuta kohti :-D Muutama oikein onnistunut suoritus eri puolilta, eikä kummempia ongelmia ollut siinäkään. Loppuhommiksi otettiin hypyn ja putken radanpätkä, tarkoituksena siis saada ohjattua koira putken jälkeen hypynkin yli. Tehtiin niin, että Jonna jäi pitämään Onnia putken suulle - kutsuin putki - tuli ja heitin riesun hypyn yli. Eipä kummempaa ongelmaa, mun pitää vaan muistaa että Onni ei vielä osaa ja liikkua hitaammin. Hyvä mieli jäi kakaran hommailuista, Onni Pieni Agikoira!

Tänään otin molempien herrojen ruokakupit täysinä ulos, jätin Onnin ruoan odottamaan ja päästin Oskun aitauksesta. Osku sinkoili ympäri pihaa, mutta tuli kutsusta heti kun pyysin. Laitoin kupin sen taakse ja pyysin sivulle. Ensin ei innostuksesta johtuen paikkaa meinannut millään löytyä muuten, kuin katse kuppiin suunnattuna, mutta kun pari kertaa pyysin korjaamaan, se lopulta nakotti mun sivulla katse silmiin suunnattuna. Pyysin sen maahan, meni ekalla räväkästi. Päätin kokeilla, millä mallilla meidän avo-kaukot olisivat näin kotipihatreenejen alkajaisiksi ja yllätys oli suuri, kun Osku teki puhtaat ja nopeat vaihdot joka liikkeelle täydellä välimatkalla. Loistavaa Osku!! Palasin vielä sen sivullekin koemaisesti ja hyvinhän se meni. Vitsit mikä tunne. Vielä koira maahan ja n. 5-6 metrin päähän siitä selin koiraa kohti. Makuuta n. 20s josta vapautus kupille. Kuppia pitää alkaa jalostaa pidemmällekin, se tuo kaivattua vauhtia Oskuun ihan erilailla kuin pelkkä nami taskussa.

Onnikin pääsi ei niin vakaviin hommin kupille Oskun syödessä. Pari kertaa sivulle ja koira pyöri kuin väkkärä, kun ei millään olisi maltettu pysähtyä oikeaan kohtaan, kun kuppi odotti sivummalla. Muutaman pyörähdyksen ja käsiavun jälkeen kuitenkin oikea paikka hienossa kontaktissa löytyi, josta palkkasin kupille. Muutama haukkaus ja vielä uudemman kerran hommiin. Pyysin sen sivulle, siinä maahan ja takaisin ylös. Hienosti ja m ja i ekoilla käskyillä. Hyvä! Vielä muuta metri seuraamista ja vitsit, taisipa esittää kakara parasta seuraamistaan kuin ikinä oikealla paikalla, kiinni mun jalassa ja vieläpä kontaktissa. Loistavaa! Tästä kehut ja kupille.

Kuppia pitää jalostaa eteenkin päin, vaikka se varsinkin Oskun kanssa aiheuttaa kuumumista. Katsotaan!

ps. Erityisonnittelut vielä tätäkin kautta Sannalle ja Helkalle tämän päivän EH:sta sekä Pirjolle, Jarille ja Kassulle toisesta SERTistä ja PU2-sijoituksesta. Loistavaa K-lapset! :-)