Jo kauan ympäri Suomea on riehunut kennelyskä-epidemiä ja luulin kuvittelevani, kun kuulin sunnuntaina Helsingistä tultuani Onnin yskivän. Päiviä kului ja köhinä helpotti. Perjantai tuli ja kun tulin koulusta oli köhinä aivan järkyttävä ja soitin eläinlääkärille, joka määräsi antibiootit parantamaan potilaan oloa. Osku on ollut tosi väsynyt, janoinen ja päivät ovatkin kuluneet lähinnä nukkumalla. Osku on onneksi leppoisa potilas, eikä niinkuin Onni joka sinkoilee lelujen perässä milloin minnekin ja tulee välillä makaamaan jalkoihin silmissä anova katse: "Tehdään jotain!"
Onnin kanssa ollaankin vähän kotipihatokoiltu ja uskamatonta kyllä, se alkaa ymmärtää seuraamisen perusidean! Edelleenkin annan sille paljon apuja ja näin, mutta enää se ei ole niin paljoa ohjailtavissa kuin ennen. Huippua! Kunhan yskästä päästään, aletaan vihdoinkin treenailla vähän ahkerammin.
Oskun silmät tarkastettiin neljännen kerran terveiksi torstaina (ell Päivi Kallioniemi). Vasemman silmän linssissä näkyi edelleen sama arpi kuin vuosi sittenkin, mutta tutkineen ell:n sanoin, "Kun on itseaiheutettua, ei se sieltä tule ikinä häviämään." Hieno juttu, erityisesti Oskun jälkeläisten takia. :-)
Ohessa vielä tämänpäiväinen kuva herroista:
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.